Valitus psykiatriseen sairaalahoitoon määräämisestä

Jyrki Turunen                                                                                                                                                   19.3.2011

Portaanpääntie 52

73100 Lapinlahti

kotikunta: Lapinlahti

puh. 045 2380438

Korkein hallinto-oikeus

Unioninkatu 16

Helsinki

Asia: Valitus psykiatriseen sairaalahoitoon määräämisestä diaarinumero 00033/11/6202

En ole ollut mielisairas, enkä ole, en myöskään vaaranna muiden tai itseni turvallisuutta tahikka terveyttä. Päätös on kumottava siltä osin kuin olen esittänyt (siis on pidettävä voimassa se, että olen henkisesti terve), asia on kuitenkin monimutkainen ja näin ja kuulin sairaalassaolo aikanani monia asioita. Pystyn hyödyntämään niitä opinnoissani ja yhteiskunnallisessa toiminnassa ihmisten terveyttä suojelevalla tavalla. Mietin kuitenkin joskus, että onko eettisesti oikein puuttua asioihin, koska olen kohdannut kaunaa. Laki kuitenkin tietääkseni edellyttää ilmoittamaan vaarasta, joka uhkaa kanssaihmisten terveyttä. Koljonvirran sairaalan lääkärin Tuovi Ollikaisen antaman lausunnon perusteella, minulla ei ole tällä hetkellä myöskään tarvetta kuntoutukseen. Lasteni perusturvallisuus ei myöskään ole vaarantunut pelkoa aiheuttavan käyttäytymisen takia.

On totta, että sairaalahoidossa olevien ihmisten terveys saattaa vaarantua vakavasti ravitsemuksesta saatavan energiatason ollessa liian matala, kuten oikeudelle toimittamistani asiapapereista ilmenee. Pyydän oikeutta kuitenkin huomioimaan, että en tiennyt ennen kyseistä sairaalassaolojaksoani, että perusannos sisältää energiaa vain 1800 kilokaloria. Tietenkin vaarana on aliravitsemus, ellei ravintoannoksia koosteta yksilöllisesti myös ravintoaineiden, että energiatason osalta. Mutta eihän se ole minun työni tuoda esille näitä ravitsemusasioita, vaan kyseessä on velvollisuus. Jossain lääkärin lausunnossa todettiin myös, etten ole tuonut esille tunteitani, enkä ole niistä puhunut. Toisaalta tuntuu kuitenkin pahalta kun näkee ja tietää asioiden olevan huonosti. Osa oikeuden käyttämistä perusteluista vaikuttaa mielestäni perusteettomilta ja irrallaan asiayhteydestä, mutta jos on asiantuntija niin silloin ymmärtää asioita myös eri kautta. Solulinjojen ja säteilyn osalta tutkimus on varmasti aivan tieteen huippukärkeä, enkä vaivaa asialla päätäni. Minulla ei ole ollut paranoidisia pelkoja seuraamisesta, eikä myöskään säteilyn saamisesta.

Sairauteni johtuu lihasten jumiutumisesta vasemmalla puolen selästä ja olen aloittanut päivittäisen urheiluharrastuksen, koska se pitää kipuja loitolla ja saa lihasryhmät toimimaan paremmin. Minulla on sairauteeni myös kipulääkitystä, joita olen kuitenkin käyttänyt lääkärin ohjeiden mukaan vain tarpeeseen. Puolisoni on hallinto-oikeuden perustelujen mukaan uupunut oireiden vuoksi, hän kuitenkin vaatinut minua tekemään raskaita metsätöitä ja mm. remontoimaan talon, joita myös tein ja kivut pahenivat. Seurauksena oli, etten pysty nykyään tekemään kuntosalilla maastavetoja, enkä kyykkyä ainakaan kovin suurilla painoilla. Lantioon kohdistuva rasitus kipujen syntymiselle on kyseisissä liikkeissä todennäköisesti suurin, joten joudun vahvistamaan ensin muita lihasryhmiä, että pienempiä lihaksia, joita todennäköisesti en koskaan ennen ole harjoittanut riittävästi.

Osastohoitoa, eikä tarkempia psykologin tutkimuksia tarvita, esimerkiksi urheilussa teen minkä pystyn ja jaksan. Lääkärin lausunnon mukaan oikeassa polvessani on pientä vaivaa, mikäli selkeä lukko-oire ilmenee, niin siinä tapauksessa uusi artroskopiaharkinta. Veikko Laulumaa on todennut lausunnossaan lihasten jännittyneisyyden ja miettinyt tuolloin 17.11.2010 psykiatrista konsultaatiota. Todettakoon, että mm. käteni puutuivat osin tunnottomiksi lihasjännityksen vuoksi. Perusteluiden mukaan olen ollut täysin sairauden tunnoton ja minulla on ollut merkityselämyksiä. En koe perusteetta mitään, enkä ole psykoottinen, enkä henkisesti sairas. Minulle ei myöskään osoitettu oikeusavustajaa, vaikka kysyin mahdollisuudesta saada sellainen.

Turusen määräämisestä mielenterveyslain 8 ja 11 §:n nojalla psykiatriseen sairaalahoitoon on kumottava. Perusteluina esitän mm. sen, että hoitojakso oli kohtuuttoman pitkä ja haittasi asioitteni hoitamista ja opiskelua. Sain kuitenkin mm. opintotukea sairaalassaoloajaltani, joilla pystyin hoitamaan laskuni siellä ollessani. Olen jättänyt asiasta selvityksen Kuopion hallinto-oikeudelle, mm. perintään menneiden laskujen osalta.

Totta on myös se, että kävin esittämässä 31.12.2010 Iisalmen poliisiasemalla huolestuneisuuteni ulkomailla olevien suomalaisten turvallisuudesta Iranin hirtettyä ulkomaalaisia vakoojina. Olen aiemmin esittänyt KHO:lle huolestuneisuuteni myös tilanteesta Suomessa ja entisessä Jugoslaviassa tapahtuneesta. Aines katkeruudelle on olemassa, kuten toin esille mm. ravitsemuksen osalta. Huolestuneisuuteni ei osoittautunut turhaksi, tiedoksiantoani seurasivat Egyptin ja nyttemmin Libyan tapahtumat, YLE uutisista saamieni tietojen mukaan Gaddafi uhkailee kansalaisia. Minut vietiin psykiatriseen sairaalahoitoon 31.12.2010 mentyäni hakemaan Veikko Laulumaan lausuntoa Lapinlahden terveysasemalta, jota en tuolloin saanut. Koljonvirran sairaalassa minulta kyseltiin mm., että tiedänkö miksi olen joutunut sinne? Lisäksi osa hoitohenkilökunnasta käytti sanaa hullujenhuone ja potilaista sanaa hullu. Kerroin, että emme ole hulluja aivan varmuuden vuoksi, jos joku olisi sattunut loukkaantumaan ja katkeroitumaan välttääkseni mahdollisia uhkatilanteita ja suojatakseni potilaiden, että ulkopuolisten turvallisuutta. Jotkut potilaista saattavat kärsiä saamastaan kohtelusta ja kokevansa olevansa vähempi tai alempiarvoisia yhteiskunnassa mikäli sellaista ajattelua istutetaan heidän päähänsä sairaalaolosuhteissa. Kärsimys on valtavaa, kerroin hoitohenkilökunnalle myös Zimbardon vankilakokeesta, jossa loppujen lopuksi osa oli piittaamatta toisten kärsimyksestä.  Ei tätä asiaa tarkalleen pysty sanoin kuvaamaan ja siksi itseltäni puhetta tulee paljon tai sitten vähän tai joskus ei ollenkaan. Joskus sitä vain miettii, että mitä pitäisi tehdä ja kuinka voisi auttaa. Vaikka koulutusta onkin, palkkatyötä ei ole ollut, mutta työtä kuitenkin, toisinaan sitä pohtii myös syrjintää ja sitä kuinka riippuvaisia joukko ihmisiä saattaa olla ihmisestä. Totuus en se, etten oikein pysty kirjoittamaan tästä asiasta, koska se on niin tunteita herättävä. Katse saattaa kääntyä kohti taivasta ja sitä jää vain pohtimaan ja ehkä odottamaan jotain tulevaa. Kestää aikansa tajuta, että työ on tehtävä itse saavuttaakseen jotain, eikä sana työ avaa asiaa kokonaan, vaan kyseessä on jokin laajempi asia mitä en pysty kokonaisuudessaan käsittämään, sielu ja henkinen hyvinvointi ja siksi minun on vain tehtävä töitä ja harrastettava, oltava mukava ja koetettava ymmärtää asioiden kulkua. Tunnen ymmärtäväni nyt Albert Einsteinin ajatuksenjuoksun ja se on jotain uskomatonta, mahdollisuudet ovat hyvät jos vain opin matematiikan. Lahjakkuus on pieni osa ja suurin osa tuloksista siten kovaa työtä, lahjakkuuden havaitsemiseen minulla meni 38 vuotta, niin kuinka kauan menee työn tulosten näkemiseen, asiaa saattaa nopeuttaa se, että olen jo tehnyt töitä sillä aikaa kun en ole havainnut lahjakkuuttani. En voi olla kirjoittamatta erästä sanontaa: ”Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.”

Kunnioittaen

Jyrki Turunen