"Lähettäjä: KIRJAAMO@okv.fi
Lähetetty: 15. joulukuuta 2008 7:45
Vastaanottaja: jyrki.turunen@elisanet.fi
Aihe: VS: Poliittinen kysymyskö?
Oheinen sähköpostinne on saapunut oikeuskanslerinvirastoon.
T: kirjaamo
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Jyrki Turunen [mailto:jyrki.turunen@elisanet.fi]
Lähetetty: 13. joulukuuta 2008 9:26
Vastaanottaja: Eoa-Kirjaamo
Kopio: KIRJAAMO OKV
Aihe: Poliittinen kysymyskö?
"Poliisilla on velvollisuus ilmoittaa rikoksen uhriksi joutuneelle myös hänen mahdollisuudestaan hakea rikosvahinkolain nojalla korvausta valtion varoista rikoksesta aiheutuneesta henkilövahingosta, esinevahingosta tai muusta taloudellisesta vahingosta. Poliisi opastaa tarvittaessa myös korvauksen hakemisessa."
Poliisiksi esittäytynyt henkilö on todennut puhelimessa 3.12.2008 n. klo 9.30-10.00, että minun tulee tehdä rikosilmoitus yhdessä lakimiehen kanssa.
Olen ollut poliisiin yhteydessä neljän vuoden kuluessa, eikä poliisi ole alkanut kirjaamaan rikosilmoitusta. Itse en osaa sitä tehdä, enkä jaksa ottaa yhteyttä lakimieheen, koska en tiedä, kuka mahdollisesti olisi sopiva asiaani hoitamaan. Selkeästi ensimmäisenä olevaa kappaletta ei kuitenkaan ole tuotu esille, miksi? Jostain käsittämättömästä syystä asia on pyörinyt eri oikeusasteissa ja poliisissa, ainakin siitä lähtien kun soitin Suojelupoliisin vuonna 2004 tai 2005, jo sitä ennen oikeuskanslerilla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Onko nyt niin, että joku käsittää, että tässä olisivat vastakkaisina osapuolina Suomi ja minä? Tämä ei ole mahdollista, koska me olemme Suomi. Asiat tulisi siis pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti keskuudessamme, näin ei nähtävästi asian laita kuitenkaan ole ja tarvitsemme oikeutetusta Euroopan Unionin muutoksenhakuelimiä, asian olen tuonut esille jo aiemmin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen huomannut, etteivät useatkaan asiat ole niin kuin meille täällä maalla on esitetty, vaan nähtävästi asioiden tulkinnalla on pyritty ja saatu poliittista tai muuta hyötyä. Kun olen lähtenyt ajamaan perustuslaillisia ja muita oikeudellisia etuuksiani, olen huomannut vastustuksen kiivauden. En kuitenkaan liene ainoa samassa tai samankaltaisessa tilanteessa oleva.
Esimerkiksi tiedotusvälineet ja entiset poliitikot esittävät asioita niin, että joku henkilö on politiikan ulkopuolella poistuttuaan jostakin poliittisesta tehtävästä. Olen huomannut, että tuollainen kielenkäyttö on vain sanahelinää, todellisuudessa emme vain voi keskittyä tekemään työtämme, vaan politiikat määräävät kuinka ja kuka saa mitäkin työtä tehdä, näinhän asia ei voi olla, että työt tulisivat tehdyiksi parhaalla mahdollisella ammattitaidolla. Työyhteisö perustuu aina yhteistyöhön ja työpaikalla vallitsevat erilaiset politiikat määräävät, missä työpaikan pullonkaula on.
Itse olen pyrkinyt tekemään työtä katsoen yrityksen missiota ja visiota, mikäli silloin ei työtään pysty tekemään, vika on joko noissa tai työpaikan tahtotilassa.
Olen useilta osin alkanut ymmärtää myös entisten presidenttien toimintaa, vaikka meille on aiemmin esitetty asioita eri näkökatsonnasta. Tuntuu siltä, että joku on yrittänyt tarkoituksellisesti johdatella asioita johonkin suuntaan. En tietenkään voi tietää asioiden todellista laitaa, muuten kuin sen kautta mitä henkilöt itse esittävät kirjoituksissaan ja kirjoissaan.
Jokin näkemys saataneen poliittisen historian ja nykyisyyden tutkimuksen kautta. Nämä ohjaavat väistämättä myös tulevaisuuttamme, joten on oltava erityisen varovainen tehtyjen tulkintojen suhteen. Nähtävästi emme kuitenkaan tule toimeen ilman hyviä kahdenvälisiä suhteita tai yhteyksiä eri osapuoliin, myös Euroopan Unionin jäsenyys vaikuttaa perustellulta. Kun äänestin aikoinani unionin jäsenyydestä käytettävissä oleva tieto oli hyvin seikkaperäistä ja kuten aina, päätökseen vaikutti intuitio. Huomion arvoista on myös se, etten ollut kuullut presidentti Martti Ahtisaaresta mitään ennen hänen presidenttiehdokkuuttaan, vaikka seurasin politiikkaa enemmän kuin useimmat ikätoverini. Toisaalta tuolloin alueella tunnettu henkilö oli professori, poliitikko Keijo Korhonen. Hän siirtyi myöhemmin siis Arizonan yliopiston vierailevaksi professoriksi.
Olen alkanut pohtimaan kuka on seuraava minulle aiemmin täysin tuntematon henkilö, joka nousee politiikan vaikuttajaksi. Vai tuleeko sellaista? Tällä hetkellä nuoressa poliitikkosukupolvessa on useita sellaisia henkilöitä, merkittävissä tehtävissä puolueen kannalta. Mutta onko heissä presidenttiainesta, kuten Ahtisaaressa hänen noustuaan presidentiksi?
Ahtisaari sanoi televisiohaastattelussa säästyneensä Suomessa vallinneelta ajattelulta oltuaan ulkomailla. Itse olen huomannut, että olen säästynyt ajattelemiselta näihin päiviin saakka.
Emme siis todellisuudessa ole tienneet paljoakaan niistä ajatuksista tai tehtävistä, missä itsekukin poliitikko on toiminut. Äänestyspäätös on aina perustunut siihen pystyykö ehdokas luomaan itsestään luotettavan ja asianmukaisen kuvan koskien kyseistä vaalia. Tarkempaa poliittista analyysiä ehdokkaista tuskin on koskaan tehty. Nyt on kuitenkin herätty ajattelemaan ja huomaamaan asioiden todellisia ja eri puolia.
Asian ydinhän on siinä, että oikeusistuimet tekevät päätöksiä lain perusteella ja viranomaiset tulkitsevat omaan hyötynäkökohtaansa perustuen.
Tällöin yhetiskunta ei etene eikä kehity, vaan byrokratisoituu ja ihmisistä tulee uusavuttomia tai katkeroituneita.
Minähän sain kammiotakykardian (kesti aika pitkään, kylmähiki,
tiheälyöntisyys) tai vastaavan mennessäni TKK:lle, pysähdyin Dipolin pihalle autolla, joskus vuonna 2003 tms., joka tapauksessa asuin tuolloin siellä Keinulaudantiellä Kontulan ostarin vieressä. Mikäli minä selvittäisin asiaa, kävisin läpi potilastietoja sydänoireista kärsivistä, kyllä tässä jo uskoo, että joku teki/tekee tätä tahallisesti tai törkeää huolimattomuuttaan.
Nythän näitä rytmihäiriöitä on taas ollut enemmän. Lääkärissä kävin vasta myöhemmin Itäkeskuksessa ja sain ne masennuslääkkeet. Osaksi siksi en ole käynyt lääkärissä aiemmin, koska on vaikeaa tunnustaa itselleen, että minulle saattaisi tulla rytmihäiriö. Sen kokee jonkinasteiseksi vajavaisuudeksi, mitään elimellistä syytähän niihin ei ole löytynyt, joten kyseessä täytyy olla ympäristösyyt. Tästä vallinnee jo yksimielisyys.
Mutta tuntuu aika oudolta, että joku voi ja saa tehdä tuollaista. Kysymyshän on se, että olenko minä ainoa? Epäilen asiaa melko vahvasti, etten ole.
Mikäli uhreja on satoja tai jopa tuhansia asia merkittävyys on mielestäni melko suuri. Esim. sähkömagneettiseen kenttään saattaa joutua kuka hyvänsä ja ainoa mahdollisuus on turvata yhteiskunta,niin, ettei sellaisia pääse muodostumaan ihmisen rakentaman infrastruktuurin tai muun sellaisen kautta, on hyväksyttävä, että tarvitsemme osaamista ja uusia näkökulmia työelämässä ja sen kehittämisessä. Rikollisethan toimivat niin, etteivät välitä kanssaihmisistä tavoitellessaan hyötyä. Työväsymyksen ollessa kysymyksessä ihminen on vain niin väsynyt, ettei jaksa tai osaa väsymyksen takia huomioida kaikkia kanssaihmisiä (koska keskittyy tekemään työnsä), mutta ei pidä unohtaa, että näillä kanssaihmisillä on itselläänkin vastuu itsestään ja toisista. Ihmiset, jotka eivät eläessään ole kohdanneet todellisia vastoinkäymisiä saattavat persoonasta riippuen loukkaantua hyvin herkästi.
Toisaalta toiminta saattaa olla tietoista ja sitä hyödynnetään työuralla etenemisessä, jolloin työelämä vinoutuu.
Asia on poliisin tiedossa.
En vain ole näitä epäilyjä esittänyt, lähinnä, koska useat ihmiset edelleen pelkäävät leimautumista hulluksi, vaikka kysymyksessä olisi vain toisen osapuolen tietämättömyys, joka saattaa kääntyä jossakin vaiheessa epäilyksi, mikäli asiaa ei ymmärretä. Kun asia on näin tulee kiireellisten tehtävien lykkääminen yhteiskunnalle kalliiksi, sairauspoissaolojen jne. kautta. Tällä hetkellä ollaan jo tilanteessa, että kaikissa alkaa asumaan pieni poliitikko. Kuka tekee työt?
Terveisin,
Jyrki Turunen"
Lähetetty: 15. joulukuuta 2008 7:45
Vastaanottaja: jyrki.turunen@elisanet.fi
Aihe: VS: Poliittinen kysymyskö?
Oheinen sähköpostinne on saapunut oikeuskanslerinvirastoon.
T: kirjaamo
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Jyrki Turunen [mailto:jyrki.turunen@elisanet.fi]
Lähetetty: 13. joulukuuta 2008 9:26
Vastaanottaja: Eoa-Kirjaamo
Kopio: KIRJAAMO OKV
Aihe: Poliittinen kysymyskö?
"Poliisilla on velvollisuus ilmoittaa rikoksen uhriksi joutuneelle myös hänen mahdollisuudestaan hakea rikosvahinkolain nojalla korvausta valtion varoista rikoksesta aiheutuneesta henkilövahingosta, esinevahingosta tai muusta taloudellisesta vahingosta. Poliisi opastaa tarvittaessa myös korvauksen hakemisessa."
Poliisiksi esittäytynyt henkilö on todennut puhelimessa 3.12.2008 n. klo 9.30-10.00, että minun tulee tehdä rikosilmoitus yhdessä lakimiehen kanssa.
Olen ollut poliisiin yhteydessä neljän vuoden kuluessa, eikä poliisi ole alkanut kirjaamaan rikosilmoitusta. Itse en osaa sitä tehdä, enkä jaksa ottaa yhteyttä lakimieheen, koska en tiedä, kuka mahdollisesti olisi sopiva asiaani hoitamaan. Selkeästi ensimmäisenä olevaa kappaletta ei kuitenkaan ole tuotu esille, miksi? Jostain käsittämättömästä syystä asia on pyörinyt eri oikeusasteissa ja poliisissa, ainakin siitä lähtien kun soitin Suojelupoliisin vuonna 2004 tai 2005, jo sitä ennen oikeuskanslerilla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Onko nyt niin, että joku käsittää, että tässä olisivat vastakkaisina osapuolina Suomi ja minä? Tämä ei ole mahdollista, koska me olemme Suomi. Asiat tulisi siis pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti keskuudessamme, näin ei nähtävästi asian laita kuitenkaan ole ja tarvitsemme oikeutetusta Euroopan Unionin muutoksenhakuelimiä, asian olen tuonut esille jo aiemmin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen huomannut, etteivät useatkaan asiat ole niin kuin meille täällä maalla on esitetty, vaan nähtävästi asioiden tulkinnalla on pyritty ja saatu poliittista tai muuta hyötyä. Kun olen lähtenyt ajamaan perustuslaillisia ja muita oikeudellisia etuuksiani, olen huomannut vastustuksen kiivauden. En kuitenkaan liene ainoa samassa tai samankaltaisessa tilanteessa oleva.
Esimerkiksi tiedotusvälineet ja entiset poliitikot esittävät asioita niin, että joku henkilö on politiikan ulkopuolella poistuttuaan jostakin poliittisesta tehtävästä. Olen huomannut, että tuollainen kielenkäyttö on vain sanahelinää, todellisuudessa emme vain voi keskittyä tekemään työtämme, vaan politiikat määräävät kuinka ja kuka saa mitäkin työtä tehdä, näinhän asia ei voi olla, että työt tulisivat tehdyiksi parhaalla mahdollisella ammattitaidolla. Työyhteisö perustuu aina yhteistyöhön ja työpaikalla vallitsevat erilaiset politiikat määräävät, missä työpaikan pullonkaula on.
Itse olen pyrkinyt tekemään työtä katsoen yrityksen missiota ja visiota, mikäli silloin ei työtään pysty tekemään, vika on joko noissa tai työpaikan tahtotilassa.
Olen useilta osin alkanut ymmärtää myös entisten presidenttien toimintaa, vaikka meille on aiemmin esitetty asioita eri näkökatsonnasta. Tuntuu siltä, että joku on yrittänyt tarkoituksellisesti johdatella asioita johonkin suuntaan. En tietenkään voi tietää asioiden todellista laitaa, muuten kuin sen kautta mitä henkilöt itse esittävät kirjoituksissaan ja kirjoissaan.
Jokin näkemys saataneen poliittisen historian ja nykyisyyden tutkimuksen kautta. Nämä ohjaavat väistämättä myös tulevaisuuttamme, joten on oltava erityisen varovainen tehtyjen tulkintojen suhteen. Nähtävästi emme kuitenkaan tule toimeen ilman hyviä kahdenvälisiä suhteita tai yhteyksiä eri osapuoliin, myös Euroopan Unionin jäsenyys vaikuttaa perustellulta. Kun äänestin aikoinani unionin jäsenyydestä käytettävissä oleva tieto oli hyvin seikkaperäistä ja kuten aina, päätökseen vaikutti intuitio. Huomion arvoista on myös se, etten ollut kuullut presidentti Martti Ahtisaaresta mitään ennen hänen presidenttiehdokkuuttaan, vaikka seurasin politiikkaa enemmän kuin useimmat ikätoverini. Toisaalta tuolloin alueella tunnettu henkilö oli professori, poliitikko Keijo Korhonen. Hän siirtyi myöhemmin siis Arizonan yliopiston vierailevaksi professoriksi.
Olen alkanut pohtimaan kuka on seuraava minulle aiemmin täysin tuntematon henkilö, joka nousee politiikan vaikuttajaksi. Vai tuleeko sellaista? Tällä hetkellä nuoressa poliitikkosukupolvessa on useita sellaisia henkilöitä, merkittävissä tehtävissä puolueen kannalta. Mutta onko heissä presidenttiainesta, kuten Ahtisaaressa hänen noustuaan presidentiksi?
Ahtisaari sanoi televisiohaastattelussa säästyneensä Suomessa vallinneelta ajattelulta oltuaan ulkomailla. Itse olen huomannut, että olen säästynyt ajattelemiselta näihin päiviin saakka.
Emme siis todellisuudessa ole tienneet paljoakaan niistä ajatuksista tai tehtävistä, missä itsekukin poliitikko on toiminut. Äänestyspäätös on aina perustunut siihen pystyykö ehdokas luomaan itsestään luotettavan ja asianmukaisen kuvan koskien kyseistä vaalia. Tarkempaa poliittista analyysiä ehdokkaista tuskin on koskaan tehty. Nyt on kuitenkin herätty ajattelemaan ja huomaamaan asioiden todellisia ja eri puolia.
Asian ydinhän on siinä, että oikeusistuimet tekevät päätöksiä lain perusteella ja viranomaiset tulkitsevat omaan hyötynäkökohtaansa perustuen.
Tällöin yhetiskunta ei etene eikä kehity, vaan byrokratisoituu ja ihmisistä tulee uusavuttomia tai katkeroituneita.
Minähän sain kammiotakykardian (kesti aika pitkään, kylmähiki,
tiheälyöntisyys) tai vastaavan mennessäni TKK:lle, pysähdyin Dipolin pihalle autolla, joskus vuonna 2003 tms., joka tapauksessa asuin tuolloin siellä Keinulaudantiellä Kontulan ostarin vieressä. Mikäli minä selvittäisin asiaa, kävisin läpi potilastietoja sydänoireista kärsivistä, kyllä tässä jo uskoo, että joku teki/tekee tätä tahallisesti tai törkeää huolimattomuuttaan.
Nythän näitä rytmihäiriöitä on taas ollut enemmän. Lääkärissä kävin vasta myöhemmin Itäkeskuksessa ja sain ne masennuslääkkeet. Osaksi siksi en ole käynyt lääkärissä aiemmin, koska on vaikeaa tunnustaa itselleen, että minulle saattaisi tulla rytmihäiriö. Sen kokee jonkinasteiseksi vajavaisuudeksi, mitään elimellistä syytähän niihin ei ole löytynyt, joten kyseessä täytyy olla ympäristösyyt. Tästä vallinnee jo yksimielisyys.
Mutta tuntuu aika oudolta, että joku voi ja saa tehdä tuollaista. Kysymyshän on se, että olenko minä ainoa? Epäilen asiaa melko vahvasti, etten ole.
Mikäli uhreja on satoja tai jopa tuhansia asia merkittävyys on mielestäni melko suuri. Esim. sähkömagneettiseen kenttään saattaa joutua kuka hyvänsä ja ainoa mahdollisuus on turvata yhteiskunta,niin, ettei sellaisia pääse muodostumaan ihmisen rakentaman infrastruktuurin tai muun sellaisen kautta, on hyväksyttävä, että tarvitsemme osaamista ja uusia näkökulmia työelämässä ja sen kehittämisessä. Rikollisethan toimivat niin, etteivät välitä kanssaihmisistä tavoitellessaan hyötyä. Työväsymyksen ollessa kysymyksessä ihminen on vain niin väsynyt, ettei jaksa tai osaa väsymyksen takia huomioida kaikkia kanssaihmisiä (koska keskittyy tekemään työnsä), mutta ei pidä unohtaa, että näillä kanssaihmisillä on itselläänkin vastuu itsestään ja toisista. Ihmiset, jotka eivät eläessään ole kohdanneet todellisia vastoinkäymisiä saattavat persoonasta riippuen loukkaantua hyvin herkästi.
Toisaalta toiminta saattaa olla tietoista ja sitä hyödynnetään työuralla etenemisessä, jolloin työelämä vinoutuu.
Asia on poliisin tiedossa.
En vain ole näitä epäilyjä esittänyt, lähinnä, koska useat ihmiset edelleen pelkäävät leimautumista hulluksi, vaikka kysymyksessä olisi vain toisen osapuolen tietämättömyys, joka saattaa kääntyä jossakin vaiheessa epäilyksi, mikäli asiaa ei ymmärretä. Kun asia on näin tulee kiireellisten tehtävien lykkääminen yhteiskunnalle kalliiksi, sairauspoissaolojen jne. kautta. Tällä hetkellä ollaan jo tilanteessa, että kaikissa alkaa asumaan pieni poliitikko. Kuka tekee työt?
Terveisin,
Jyrki Turunen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti