Valitus psykiatriseen sairaalahoitoon määräämisestä

Jyrki Turunen                                                                                                                                                   19.3.2011

Portaanpääntie 52

73100 Lapinlahti

kotikunta: Lapinlahti

puh. 045 2380438

Korkein hallinto-oikeus

Unioninkatu 16

Helsinki

Asia: Valitus psykiatriseen sairaalahoitoon määräämisestä diaarinumero 00033/11/6202

En ole ollut mielisairas, enkä ole, en myöskään vaaranna muiden tai itseni turvallisuutta tahikka terveyttä. Päätös on kumottava siltä osin kuin olen esittänyt (siis on pidettävä voimassa se, että olen henkisesti terve), asia on kuitenkin monimutkainen ja näin ja kuulin sairaalassaolo aikanani monia asioita. Pystyn hyödyntämään niitä opinnoissani ja yhteiskunnallisessa toiminnassa ihmisten terveyttä suojelevalla tavalla. Mietin kuitenkin joskus, että onko eettisesti oikein puuttua asioihin, koska olen kohdannut kaunaa. Laki kuitenkin tietääkseni edellyttää ilmoittamaan vaarasta, joka uhkaa kanssaihmisten terveyttä. Koljonvirran sairaalan lääkärin Tuovi Ollikaisen antaman lausunnon perusteella, minulla ei ole tällä hetkellä myöskään tarvetta kuntoutukseen. Lasteni perusturvallisuus ei myöskään ole vaarantunut pelkoa aiheuttavan käyttäytymisen takia.

On totta, että sairaalahoidossa olevien ihmisten terveys saattaa vaarantua vakavasti ravitsemuksesta saatavan energiatason ollessa liian matala, kuten oikeudelle toimittamistani asiapapereista ilmenee. Pyydän oikeutta kuitenkin huomioimaan, että en tiennyt ennen kyseistä sairaalassaolojaksoani, että perusannos sisältää energiaa vain 1800 kilokaloria. Tietenkin vaarana on aliravitsemus, ellei ravintoannoksia koosteta yksilöllisesti myös ravintoaineiden, että energiatason osalta. Mutta eihän se ole minun työni tuoda esille näitä ravitsemusasioita, vaan kyseessä on velvollisuus. Jossain lääkärin lausunnossa todettiin myös, etten ole tuonut esille tunteitani, enkä ole niistä puhunut. Toisaalta tuntuu kuitenkin pahalta kun näkee ja tietää asioiden olevan huonosti. Osa oikeuden käyttämistä perusteluista vaikuttaa mielestäni perusteettomilta ja irrallaan asiayhteydestä, mutta jos on asiantuntija niin silloin ymmärtää asioita myös eri kautta. Solulinjojen ja säteilyn osalta tutkimus on varmasti aivan tieteen huippukärkeä, enkä vaivaa asialla päätäni. Minulla ei ole ollut paranoidisia pelkoja seuraamisesta, eikä myöskään säteilyn saamisesta.

Sairauteni johtuu lihasten jumiutumisesta vasemmalla puolen selästä ja olen aloittanut päivittäisen urheiluharrastuksen, koska se pitää kipuja loitolla ja saa lihasryhmät toimimaan paremmin. Minulla on sairauteeni myös kipulääkitystä, joita olen kuitenkin käyttänyt lääkärin ohjeiden mukaan vain tarpeeseen. Puolisoni on hallinto-oikeuden perustelujen mukaan uupunut oireiden vuoksi, hän kuitenkin vaatinut minua tekemään raskaita metsätöitä ja mm. remontoimaan talon, joita myös tein ja kivut pahenivat. Seurauksena oli, etten pysty nykyään tekemään kuntosalilla maastavetoja, enkä kyykkyä ainakaan kovin suurilla painoilla. Lantioon kohdistuva rasitus kipujen syntymiselle on kyseisissä liikkeissä todennäköisesti suurin, joten joudun vahvistamaan ensin muita lihasryhmiä, että pienempiä lihaksia, joita todennäköisesti en koskaan ennen ole harjoittanut riittävästi.

Osastohoitoa, eikä tarkempia psykologin tutkimuksia tarvita, esimerkiksi urheilussa teen minkä pystyn ja jaksan. Lääkärin lausunnon mukaan oikeassa polvessani on pientä vaivaa, mikäli selkeä lukko-oire ilmenee, niin siinä tapauksessa uusi artroskopiaharkinta. Veikko Laulumaa on todennut lausunnossaan lihasten jännittyneisyyden ja miettinyt tuolloin 17.11.2010 psykiatrista konsultaatiota. Todettakoon, että mm. käteni puutuivat osin tunnottomiksi lihasjännityksen vuoksi. Perusteluiden mukaan olen ollut täysin sairauden tunnoton ja minulla on ollut merkityselämyksiä. En koe perusteetta mitään, enkä ole psykoottinen, enkä henkisesti sairas. Minulle ei myöskään osoitettu oikeusavustajaa, vaikka kysyin mahdollisuudesta saada sellainen.

Turusen määräämisestä mielenterveyslain 8 ja 11 §:n nojalla psykiatriseen sairaalahoitoon on kumottava. Perusteluina esitän mm. sen, että hoitojakso oli kohtuuttoman pitkä ja haittasi asioitteni hoitamista ja opiskelua. Sain kuitenkin mm. opintotukea sairaalassaoloajaltani, joilla pystyin hoitamaan laskuni siellä ollessani. Olen jättänyt asiasta selvityksen Kuopion hallinto-oikeudelle, mm. perintään menneiden laskujen osalta.

Totta on myös se, että kävin esittämässä 31.12.2010 Iisalmen poliisiasemalla huolestuneisuuteni ulkomailla olevien suomalaisten turvallisuudesta Iranin hirtettyä ulkomaalaisia vakoojina. Olen aiemmin esittänyt KHO:lle huolestuneisuuteni myös tilanteesta Suomessa ja entisessä Jugoslaviassa tapahtuneesta. Aines katkeruudelle on olemassa, kuten toin esille mm. ravitsemuksen osalta. Huolestuneisuuteni ei osoittautunut turhaksi, tiedoksiantoani seurasivat Egyptin ja nyttemmin Libyan tapahtumat, YLE uutisista saamieni tietojen mukaan Gaddafi uhkailee kansalaisia. Minut vietiin psykiatriseen sairaalahoitoon 31.12.2010 mentyäni hakemaan Veikko Laulumaan lausuntoa Lapinlahden terveysasemalta, jota en tuolloin saanut. Koljonvirran sairaalassa minulta kyseltiin mm., että tiedänkö miksi olen joutunut sinne? Lisäksi osa hoitohenkilökunnasta käytti sanaa hullujenhuone ja potilaista sanaa hullu. Kerroin, että emme ole hulluja aivan varmuuden vuoksi, jos joku olisi sattunut loukkaantumaan ja katkeroitumaan välttääkseni mahdollisia uhkatilanteita ja suojatakseni potilaiden, että ulkopuolisten turvallisuutta. Jotkut potilaista saattavat kärsiä saamastaan kohtelusta ja kokevansa olevansa vähempi tai alempiarvoisia yhteiskunnassa mikäli sellaista ajattelua istutetaan heidän päähänsä sairaalaolosuhteissa. Kärsimys on valtavaa, kerroin hoitohenkilökunnalle myös Zimbardon vankilakokeesta, jossa loppujen lopuksi osa oli piittaamatta toisten kärsimyksestä.  Ei tätä asiaa tarkalleen pysty sanoin kuvaamaan ja siksi itseltäni puhetta tulee paljon tai sitten vähän tai joskus ei ollenkaan. Joskus sitä vain miettii, että mitä pitäisi tehdä ja kuinka voisi auttaa. Vaikka koulutusta onkin, palkkatyötä ei ole ollut, mutta työtä kuitenkin, toisinaan sitä pohtii myös syrjintää ja sitä kuinka riippuvaisia joukko ihmisiä saattaa olla ihmisestä. Totuus en se, etten oikein pysty kirjoittamaan tästä asiasta, koska se on niin tunteita herättävä. Katse saattaa kääntyä kohti taivasta ja sitä jää vain pohtimaan ja ehkä odottamaan jotain tulevaa. Kestää aikansa tajuta, että työ on tehtävä itse saavuttaakseen jotain, eikä sana työ avaa asiaa kokonaan, vaan kyseessä on jokin laajempi asia mitä en pysty kokonaisuudessaan käsittämään, sielu ja henkinen hyvinvointi ja siksi minun on vain tehtävä töitä ja harrastettava, oltava mukava ja koetettava ymmärtää asioiden kulkua. Tunnen ymmärtäväni nyt Albert Einsteinin ajatuksenjuoksun ja se on jotain uskomatonta, mahdollisuudet ovat hyvät jos vain opin matematiikan. Lahjakkuus on pieni osa ja suurin osa tuloksista siten kovaa työtä, lahjakkuuden havaitsemiseen minulla meni 38 vuotta, niin kuinka kauan menee työn tulosten näkemiseen, asiaa saattaa nopeuttaa se, että olen jo tehnyt töitä sillä aikaa kun en ole havainnut lahjakkuuttani. En voi olla kirjoittamatta erästä sanontaa: ”Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.”

Kunnioittaen

Jyrki Turunen

Poliittinen kysymyskö?

"Lähettäjä: KIRJAAMO@okv.fi
Lähetetty: 15. joulukuuta 2008 7:45
Vastaanottaja: jyrki.turunen@elisanet.fi
Aihe: VS: Poliittinen kysymyskö?
Oheinen sähköpostinne on saapunut oikeuskanslerinvirastoon.
T: kirjaamo
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Jyrki Turunen [mailto:jyrki.turunen@elisanet.fi]
Lähetetty: 13. joulukuuta 2008 9:26
Vastaanottaja: Eoa-Kirjaamo
Kopio: KIRJAAMO OKV
Aihe: Poliittinen kysymyskö?
"Poliisilla on velvollisuus ilmoittaa rikoksen uhriksi joutuneelle myös hänen mahdollisuudestaan hakea rikosvahinkolain nojalla korvausta valtion varoista rikoksesta aiheutuneesta henkilövahingosta, esinevahingosta tai muusta taloudellisesta vahingosta. Poliisi opastaa tarvittaessa myös korvauksen hakemisessa."
Poliisiksi esittäytynyt henkilö on todennut puhelimessa 3.12.2008 n. klo 9.30-10.00, että minun tulee tehdä rikosilmoitus yhdessä lakimiehen kanssa.
Olen ollut poliisiin yhteydessä neljän vuoden kuluessa, eikä poliisi ole alkanut kirjaamaan rikosilmoitusta. Itse en osaa sitä tehdä, enkä jaksa ottaa yhteyttä lakimieheen, koska en tiedä, kuka mahdollisesti olisi sopiva asiaani hoitamaan. Selkeästi ensimmäisenä olevaa kappaletta ei kuitenkaan ole tuotu esille, miksi? Jostain käsittämättömästä syystä asia on pyörinyt eri oikeusasteissa ja poliisissa, ainakin siitä lähtien kun soitin Suojelupoliisin vuonna 2004 tai 2005, jo sitä ennen oikeuskanslerilla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Onko nyt niin, että joku käsittää, että tässä olisivat vastakkaisina osapuolina Suomi ja minä? Tämä ei ole mahdollista, koska me olemme Suomi. Asiat tulisi siis pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti keskuudessamme, näin ei nähtävästi asian laita kuitenkaan ole ja tarvitsemme oikeutetusta Euroopan Unionin muutoksenhakuelimiä, asian olen tuonut esille jo aiemmin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen huomannut, etteivät useatkaan asiat ole niin kuin meille täällä maalla on esitetty, vaan nähtävästi asioiden tulkinnalla on pyritty ja saatu poliittista tai muuta hyötyä. Kun olen lähtenyt ajamaan perustuslaillisia ja muita oikeudellisia etuuksiani, olen huomannut vastustuksen kiivauden. En kuitenkaan liene ainoa samassa tai samankaltaisessa tilanteessa oleva.
Esimerkiksi tiedotusvälineet ja entiset poliitikot esittävät asioita niin, että joku henkilö on politiikan ulkopuolella poistuttuaan jostakin poliittisesta tehtävästä. Olen huomannut, että tuollainen kielenkäyttö on vain sanahelinää, todellisuudessa emme vain voi keskittyä tekemään työtämme, vaan politiikat määräävät kuinka ja kuka saa mitäkin työtä tehdä, näinhän asia ei voi olla, että työt tulisivat tehdyiksi parhaalla mahdollisella ammattitaidolla. Työyhteisö perustuu aina yhteistyöhön ja työpaikalla vallitsevat erilaiset politiikat määräävät, missä työpaikan pullonkaula on.
Itse olen pyrkinyt tekemään työtä katsoen yrityksen missiota ja visiota, mikäli silloin ei työtään pysty tekemään, vika on joko noissa tai työpaikan tahtotilassa.
Olen useilta osin alkanut ymmärtää myös entisten presidenttien toimintaa, vaikka meille on aiemmin esitetty asioita eri näkökatsonnasta. Tuntuu siltä, että joku on yrittänyt tarkoituksellisesti johdatella asioita johonkin suuntaan. En tietenkään voi tietää asioiden todellista laitaa, muuten kuin sen kautta mitä henkilöt itse esittävät kirjoituksissaan ja kirjoissaan.
Jokin näkemys saataneen poliittisen historian ja nykyisyyden tutkimuksen kautta. Nämä ohjaavat väistämättä myös tulevaisuuttamme, joten on oltava erityisen varovainen tehtyjen tulkintojen suhteen. Nähtävästi emme kuitenkaan tule toimeen ilman hyviä kahdenvälisiä suhteita tai yhteyksiä eri osapuoliin, myös Euroopan Unionin jäsenyys vaikuttaa perustellulta. Kun äänestin aikoinani unionin jäsenyydestä käytettävissä oleva tieto oli hyvin seikkaperäistä ja kuten aina, päätökseen vaikutti intuitio. Huomion arvoista on myös se, etten ollut kuullut presidentti Martti Ahtisaaresta mitään ennen hänen presidenttiehdokkuuttaan, vaikka seurasin politiikkaa enemmän kuin useimmat ikätoverini. Toisaalta tuolloin alueella tunnettu henkilö oli professori, poliitikko Keijo Korhonen. Hän siirtyi myöhemmin siis Arizonan yliopiston vierailevaksi professoriksi.
Olen alkanut pohtimaan kuka on seuraava minulle aiemmin täysin tuntematon henkilö, joka nousee politiikan vaikuttajaksi. Vai tuleeko sellaista? Tällä hetkellä nuoressa poliitikkosukupolvessa on useita sellaisia henkilöitä, merkittävissä tehtävissä puolueen kannalta. Mutta onko heissä presidenttiainesta, kuten Ahtisaaressa hänen noustuaan presidentiksi?
Ahtisaari sanoi televisiohaastattelussa säästyneensä Suomessa vallinneelta ajattelulta oltuaan ulkomailla. Itse olen huomannut, että olen säästynyt ajattelemiselta näihin päiviin saakka.
Emme siis todellisuudessa ole tienneet paljoakaan niistä ajatuksista tai tehtävistä, missä itsekukin poliitikko on toiminut. Äänestyspäätös on aina perustunut siihen pystyykö ehdokas luomaan itsestään luotettavan ja asianmukaisen kuvan koskien kyseistä vaalia. Tarkempaa poliittista analyysiä ehdokkaista tuskin on koskaan tehty. Nyt on kuitenkin herätty ajattelemaan ja huomaamaan asioiden todellisia ja eri puolia.
Asian ydinhän on siinä, että oikeusistuimet tekevät päätöksiä lain perusteella ja viranomaiset tulkitsevat omaan hyötynäkökohtaansa perustuen.
Tällöin yhetiskunta ei etene eikä kehity, vaan byrokratisoituu ja ihmisistä tulee uusavuttomia tai katkeroituneita.
Minähän sain kammiotakykardian (kesti aika pitkään, kylmähiki,
tiheälyöntisyys) tai vastaavan mennessäni TKK:lle, pysähdyin Dipolin pihalle autolla, joskus vuonna 2003 tms., joka tapauksessa asuin tuolloin siellä Keinulaudantiellä Kontulan ostarin vieressä. Mikäli minä selvittäisin asiaa, kävisin läpi potilastietoja sydänoireista kärsivistä, kyllä tässä jo uskoo, että joku teki/tekee tätä tahallisesti tai törkeää huolimattomuuttaan.
Nythän näitä rytmihäiriöitä on taas ollut enemmän. Lääkärissä kävin vasta myöhemmin Itäkeskuksessa ja sain ne masennuslääkkeet. Osaksi siksi en ole käynyt lääkärissä aiemmin, koska on vaikeaa tunnustaa itselleen, että minulle saattaisi tulla rytmihäiriö. Sen kokee jonkinasteiseksi vajavaisuudeksi, mitään elimellistä syytähän niihin ei ole löytynyt, joten kyseessä täytyy olla ympäristösyyt. Tästä vallinnee jo yksimielisyys.
Mutta tuntuu aika oudolta, että joku voi ja saa tehdä tuollaista. Kysymyshän on se, että olenko minä ainoa? Epäilen asiaa melko vahvasti, etten ole.
Mikäli uhreja on satoja tai jopa tuhansia asia merkittävyys on mielestäni melko suuri. Esim. sähkömagneettiseen kenttään saattaa joutua kuka hyvänsä ja ainoa mahdollisuus on turvata yhteiskunta,niin, ettei sellaisia pääse muodostumaan ihmisen rakentaman infrastruktuurin tai muun sellaisen kautta, on hyväksyttävä, että tarvitsemme osaamista ja uusia näkökulmia työelämässä ja sen kehittämisessä. Rikollisethan toimivat niin, etteivät välitä kanssaihmisistä tavoitellessaan hyötyä. Työväsymyksen ollessa kysymyksessä ihminen on vain niin väsynyt, ettei jaksa tai osaa väsymyksen takia huomioida kaikkia kanssaihmisiä (koska keskittyy tekemään työnsä), mutta ei pidä unohtaa, että näillä kanssaihmisillä on itselläänkin vastuu itsestään ja toisista. Ihmiset, jotka eivät eläessään ole kohdanneet todellisia vastoinkäymisiä saattavat persoonasta riippuen loukkaantua hyvin herkästi.
Toisaalta toiminta saattaa olla tietoista ja sitä hyödynnetään työuralla etenemisessä, jolloin työelämä vinoutuu.
Asia on poliisin tiedossa.
En vain ole näitä epäilyjä esittänyt, lähinnä, koska useat ihmiset edelleen pelkäävät leimautumista hulluksi, vaikka kysymyksessä olisi vain toisen osapuolen tietämättömyys, joka saattaa kääntyä jossakin vaiheessa epäilyksi, mikäli asiaa ei ymmärretä. Kun asia on näin tulee kiireellisten tehtävien lykkääminen yhteiskunnalle kalliiksi, sairauspoissaolojen jne. kautta. Tällä hetkellä ollaan jo tilanteessa, että kaikissa alkaa asumaan pieni poliitikko. Kuka tekee työt?
Terveisin,
Jyrki Turunen"