räjäyttihän joku Nobelin veljeksistäkin itsensä, oliko se niin?

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Jyrki Turunen [mailto:jyrki.turunen@elisanet.fi]
Lähetetty: 25. lokakuuta 2008 15:30
Vastaanottaja: jyrki.turunen@elisanet.fi; ilkka.salmi@poliisi.fi
Aihe: Työttömyys tai mikä hyvänsä

Yritän kääntää vanhasta auton rottelosta puhallinta tuulilasille, muuta
vuosi sitten käännätin sen Pietikäisen krjaamolla, koska siitä on se akseli
poikki. Nyt se on käännetty puhaltamaan poispäin, huollossa. Automalli on
sellainen, että puhalluksen täytyy olla tuulilasille, varsinkin talvella,
että se pysyy sulana, miksi se sitten on käännetty pois, vittuillessaan
tietenkin. Minun pitäisi nyt saada käännettyä se takaisin, mutta kun en saa.
Ei ole työkaluja.
Ovat niin perhanan fiksuja, lapset siellä kyydissä istuu, aikuisten lisäksi.
Minun pitäisi tai minun vanhempien ostaa uusi auto näille, kyllä se vaimo
ostaa sen itsekin. Minulla on kyllä osaamista tuonne elintarvike ja
biotieteiden puolelle ja mitä ei ole, voin sitä hankkia ja hyödyttää myös
toisia. Jokainen tarvitsee apua joskus, mutta enhän minä ilman rahaa pysty
tekemään mitään ja kyllä ne rahat minulle kuuluvat. Näiden asioiden takiahan
tässä asiat eivät etene. Minulla menee aika selvitellessä vahingontekoja.
Jos nyt vähän joku ajattelisi ja antaa minun tehdä mitä osaan ja pystyn
oppimaan, se voi auttaa teistäkin minä päivänä hyvänsä. Minähän jaan
tietoisesti osaamistani toisille ja ehkei nyt aivan eksponentiaalisesti,
mutta kuitenkin, se hyödyttää yhteiskuntaa. Tämä homma kaatuu käsiin,
esimerkkinä tämä KKK, kioski siinä minun alakerrassa Helsingissä. tai sitten
Kuopion Kuljetus Kalusto. Ei tämä aivan pelkkää politiikkaa ole vaan töitä
pitää tehdä ja nämä estävät minun työntekoni, rahaa rahaa! Yhtenä päivänä se
elämä on ohi tai saattaa sairastua ja noista minunkin tekeleistä,
poikkitietteellisyys, saattaa tula pelastus, joku saa idean, joka poikii
ratkaisun johonkin sairauteen tms. Mutta mikäli ideat eivät mene läpi tai ei
pysty tekemään edes omaa työtään, tulee niitä mielenterveysongelmia.
Tämäkin Matti Vihonen, sydänoireita ja pyörtymisiä vessassa, sydänoireitahan
minullakin on ollut ja "ajatuksia" korvien välissä. Mistä minä tiedän,
vaikka tämä Vihonen olisi huumeiden käyttäjä, kun se hänen tyttärensäkin
pyörtyi siellä risteilyllä.
kyllä minulla on joku käsitys siitä, missä olen hyvä, mitä opin kohtuullisen
nopeasti ja mikä on pidemmän ajan oppimisstrategia, sillä välin pyrin
tekemään asioita yhteistyökykyisesti, mikäli osaan, sitähän se gradukin oli.
Pidemmällä aikavälillä voisin saavuttaa vaikka Nobelin, vaikken tietenkään
näistä mitään olisi halunnut sanoa ääneen, enkä sano, koska kyllähän minulle
jo tästä nauretaan tai mikäli huomataan osaaminen pyritään käyttämään
säälimättä hyväksi. Poliisin tehtävänä on mielestäni tehdä loppu
hyväksikäytölle (ymmärrän jotenkin asian vaikeuden), koska silloin yksilöt
ja täten yhteiskunta ei pääse toimimaan tarkoitetulla tavalla. Aiheutuu
näitä ongelmia. Osaaminen synnyttää vihaa, en varmasti tiedä miksi, mutta se
katkeruus näkyy kasvoilta kun joku oivaltaa jonkun asian ensin, moni
haluaisi saada sen Nobelin, mutta kukaan ei halua sitä tuskaa mitä sen
saavuttaminen vaatii. Enkä tiedä vaatiiko, mutta luulisin sen olevan yksi
perusteista, räjäyttihän joku Nobelin veljeksistäkin itsensä, oliko se niin?
Toki haluan, että se tulee helpommalla. Toisaalta tiedän, että olen tyhmä,
mutten tiedä myöskään sitä, kuinka älykkäitä tai viisaita toiset ovat.
Lapset ne minuakin huolestuttaa, usealla on varmaan palkkaa niin paljon
ettei se siitä kiinni ole, mutta jatkuva stressi, kuinka moni sitä kestää ja
jos rahaa ei ole kotiolot lisäävät sitä. Tässä tullaan kysymykseen, jota
ette ehken ymmärrä, kysymys ei ole ihmisten välisistä suhteista vaan
keskustelusta oman itsensä kanssa, puolison jankutus ja neuvot saattavat
vain lisätä sitä, minkä muuten kestää ulkoisen tyynenä. Kuunnella nyt
asioita jotka tietää ja vielä negatiivisella tai ärsyttävällä äänensävyllä.
Onko niitä nyt sitten sen mukavampaa lukea? Toisaalta äänensävykään ei
välttämättä ärsytä, kuin eräiden ihmisten kohdalla. Eikä se ihmisvihaa ole
vaan sitä peilaa itseään, ehkä siinä on suomalaisten itsemurhien perimmäinen
syy. Ensinhän sitä alkaa juomaan, mikäli periaatteet tai näennäisesti
paheksuva sosiaalinen ympäristö antaa myöten. Itse en juo sen takia, eikä
siihen ole muitakaan erityisempiä syitä, olen kyllä analysoinut alkoholin
käyttöäni ja käytöstäni eri ikäkausina ja ehkä eräs tekijä on, etten ole
juonut alkoholia laisinkaan ennen 18 -ikävuotta. Tässä voimme kiistellä
lasketaanko ikäni hedelmöityshetkestä vai ei. Alkoholi ei myöskään ole
aiheuttanut (kemiallista) riippuvuutta sen käyttöön, ellei puhuta
sosiaalisesta kontekstistä, toisaalta alkoholi on hyvä syy paeta sekä
miellyttäviä, että epämiellyttäviä ihmissuheita. Tämänhän Te halusitte
tietää.
Miksi en sitten jää kokkareille? Se on tuo Nobelkysymys, ei ole omasta
mielestään mitään keskusteltavaa. Ei osaa keskustella mistään, ennekuin
tietää siitä enemmän kuin muut, sitten taas toiset eivät ole niin
kiinnostuneita keskustelemaan. Itse olen näin asian tulkinnut a) omalla
kohdallani b) miksi kaikki eivät sitten halua noutaa palkintojaan? Onko
siihen jokin syy? Isänmaallisessa kontekstissaan useimmat, kuten minäkin,
ovat valmiita uhraamaan henkensä puolustaessaan oikeaksi kokemaansa asiaa.
En halua kuitenkaan kuolla, koska uskon, että pystyn hyödyttämään
yhteiskuntaa enemmän elävänä. Palkintojuttu on kyllä kohdallani sama kuin
se, että sitä kääntää päänsä toiseen suuntaan lenkkipolulla: Onkohan tuo
parempi kuin minä? Toisaalta en ole saavauttanut palkintoja, koska pelkään
voittavani niitä. Se oli joskus kolmannella luokalla, kun hyppäsin pituutta
3 m 40 senttiä, voitin kisan, kylätasolla se oli kova suoritus. Mutta sitten
opettajani Arto Malinen pyysi näyttämään koulun edessä liikuntatunnilla, tai
hän itse halusi nähdä, se taas tuntui jotenkin nololta ja ei sitä ollut se
oma rento itsensä, millä niitä suorituksia saisi aikaan. Hyppäsin
lukiossakin 593 cm, harjoittelematta, kerran, se olisi varmaan ollut minun
lajini, mutta painoin tuolloin ehkä 78 kg ja nyt noin 96 kg.
Tämä viimeisin kirjoitus vain todistaa sen, minkä tiesin, etten
pohjimmiltani ole muuttunut miksikään.
Jyrki Turunen
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: jyrki.turunen@elisanet.fi [mailto:jyrki.turunen@elisanet.fi]
Lähetetty: 24. lokakuuta 2008 10:24
Vastaanottaja: ilkka.salmi@poliisi.fi; jyrki.turunen@elisanet.fi
Aihe: Puhelinkuuntelu