Ympäristöoikeudenmukaisuus

University Of HELSINKI

Ympäristöoikeudenmukaisuus

Essee Ympäristöpolitiikan johdantokurssi

Jyrki Turunen

8/18/2009

-        ekososiaalinen politiikka – tasapaino ekologisen ja sosiaalisen välillä – ihmisen elämän kokonaisvaltainen huomioiminen – fyysinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö – strategiana paikallisuus - ekologien kritiikki – ekologia tähtää kestävään kehitykseen – oppi luonnontaloudesta -        ekologinen modernisaatio – resurssien tehokkaampi käyttö – taloudellinen kannuste

Ympäristöongelman vaiheittainen kehittyminen

Ympäristöongelman vaiheittainen kehittyminen on luonut neuvottelutarpeen päästövähennyksistä maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen eri osapuolet ovat pyrkineet luomaan jo pidemmän aikaa tiettyjä puitteita teollistumisen, kasvaneen lentoliikenteen ja muiden lieveilmiöiden mukanaan tuomien ympäristöhaasteiden ratkomiseksi kansainvälisellä tasolla. Se, ettei varsinaisia päästörajoja keskeisten teollisuusvaltioiden kesken kuluneina vuosikymmeninä ole ollut on johtanut tarpeeseen toteuttaa yhteistä globaalia ympäristöpolitiikkaa. Ympäristöpoliittiset toimenpiteet ovat osiltaan perustuneet enemmänkin vapaaehtoisuuteen, kuin kansainvälisen lainsäädännön tuomaan paineeseen. Edelleenkään kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ei ole helppoja vastauksia [1].

Globaali ympäristöpolitiikka

Ympäristöongelmien globaali luonne johtuu siis yhtenäisen ympäristöpolitiikan, kuten päästörajojen tai voitaisiinko kirjoittaa maapallon ekologisen kantokyvyn kannalta riittävien päästövähennysten puuttumisesta näihin päiviin saakka pidemmällä aikavälillä tulevaisuuteen tarkasteltuna. Määrittämisestä johtuvien ongelmien vuoksi sosiaaliset ja kulttuuriset erot huomioivia päästörajoja ei ilmeisesti ole kyetty sopimaan. Tarkasteluhetkellä tosin jää nähtäväksi päästäänkö Kööpenhaminassa ilmastosopimukseen. Seuraava YK:n ilmastokokous pidetään siis Kööpenhaminassa 7.-18.12.2009, jossa aiemmin pidettyihin neuvottuihin osallistuneiden osapuolten olisi tarkoitus saada sovituksi tehokkaista keinoista ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kansainväliset ympäristösopimukset

Ympäristöongelmien vakavuuteen on havahduttu jo aiemminkin kuin 2000-luvulla, oikeastaan niin sanottu ympäristöherätys koettiin jo 1960-luvulla Rachel Carsonin Hiljainen kevät kirjan innoittamana. Aika oli tuolloin erilainen ja elettiin vielä toisen maailmansodan ja kylmän sodan tunnelmissa eikä sellaista luottamusta kuin tänä päivänä kansojen kesken ollut. Keskeisiä kansainvälisiä ympäristösopimuksia on enemmän kuin yksi ja tällä hetkellä ajankohtaista ilmastonmuutoskeskustelua niistä lähestyy YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus vuodelta 1992 ja Kioton pöytäkirja vuodelta 1997. Otsonikerroksen suojelua koskevat Wienin yleissopimus vuodelta 1985 ja Montrealin pöytäkirja vuodelta 1987. Lisäksi sopimuksia, pöytäkirjoja ja suojeluohjelmia löytyy koskien mm. villieläimistöä ja kasvistoa, biologista monimuotoisuutta, vaarallisia jätteitä, pysyviä orgaanisia yhdisteitä, vaarallisten kemikaalien kauppaa, ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus, tiedonsaantia ja osallistumista, ympäristövaikutusten arviointia ja Itämeren suojelua Vanhimmat mainituista yleissopimuksista ovat ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus vuodelta 1979 ja villieläimistöä ja kasvistoa koskeva ns. CITES–sopimus vuodelta 1973 [2].

Useimmissa sopimuksissa on mukana merkittävä osa maailman valtioista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että lainsäädännön harmonisoimiseksi on vielä tehtävä valtavasti työtä. Esimerkiksi EY:n tapauksessa, villieläimistön ja kasviston osalta sopimusta ei ole voitu ratifioida, mutta sitä kuitenkin toteutetaan neuvoston asetuksella ja useilla komission asetuksilla. Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus ja sen alla olevat pöytäkirjat näyttäisivät olevan vähiten suosittuja ratifiointi ja allekirjoituskohteita.

EU:n ympäristöpolitiikka

Toteutettaessa ekososiaalista politiikkaa, johon kuuluvat fyysinen, sosiaalinen sekä kulttuurinen ympäristö ja näiden huomioiminen ihmisen elämänlaadun kokonaisvaltaisessa tarkastelussa. Ekososiaalisen politiikan strategia toimii paikallisuus, jolloin päätöksenteko tapahtuu mahdollisimman lähellä kyseisten päätösten vaikutuksia. Ekologit kritisoivat voimakkaasti tällaista ajattelutapaa ja pyrkivät kohti kestävää kehitystä luonnontaloudellisista näkökohdista katsoen.

Ekologinen modernisaatio tarkoittaa käsitteenä, että resurssien ekotehokkaammalla käytöllä ympäristöongelmat saataisiin ratkaistua. Tämä edellyttäisi esimerkiksi sellaisia toimia, kuin kierrätyksen tehostamista ja uusiomateriaalien käyttöä. Ekologiseen modernisaatioon kannustettaisiin taloudellisilla ohjauskeinoilla, joita säätelisi maapallon ekologinen kantokyky. Ongelmakohtia yksipuolisessa toteuttamisessa olisivat sekä sosiaaliset, että kulttuuriset ongelmat.

Kestävä kehitys

Eräiden näkemysten mukaan kestävän kehityksen pohjana saattaisi toimia ekologisesti kestävä luonnontaloudellinen ajattelutapa, jolloin sosiaalinen ja kulttuurinen ovat ongelman aiheuttaja ekologiselta kannalta katsottuna. Onko siten mahdollista saavuttaa kilpailukyvyn kannalta merkittävä ja kestävä ratkaisu, jossa saavutettaisiin ekologisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kannalta hyväksyttävä poliittinen ratkaisu. Kestävän kehityksen määritelmän tulisi kattaa sekä ekologista, kulttuurista, että sosiaalista, jolloin ekososiaalinen politiikka ja paikallisuus olisivat oikean suuntainen ratkaisu myös globaalia ympäristöpolitiikkaa toteutettaessa. Tällöin poliittisten ohjauskeinojen käyttäminen keskushallinnosta alaspäin edellyttäisi globaalia, toimivaa keskushallintoa. Arvioni mukaan tällä hetkellä eri sopijaosapuolet toteuttavat ympäristösopimusten mukaista politiikkaansa katsomallaan tavalla. Kestävää kehitystä tarkasteltaessa seuraavaa askel näyttäisi olevan globaalin keskushallinnon muodostaminen tai tunnustelu, josta olisi vielä kohtuullisen pitkä matka sen toimivuuteen käytännöntasoilla.

Ympäristöpoliittiset ohjauskeinot

Erilaisia ympäristöpoliittisia ohjauskeinoja ovat hallinnolliset, taloudelliset ohjauskeinot ja informaation jakaminen. Suomessa ohjauskeinojen käyttämisessä sovelletaan tapauskohtaista harkintaa. Kuluneina hallintorationalismin vuosina hallinnolliset toimenpiteet ympäristöpolitiikassa aiheuttivat kansakuntaan kuitenkin syvään juurtuneen kulttuurisen konfliktin. Ekologinen hallintorationalismi on mitä suurimmassa määrin hallintoon sidoksissa oleva vaihtoehto.

Arkielämän ympäristöpolitiikka

Nicholas Sternin mukaan hallitusten täytyy käyttää satoja miljardeja puntia niin sanottuihin vihreisiin investointeihin ympäri maailmaa. Näin taloudellinen laskusuhdanne saataisiin käännettyä nousujohdannaiseksi ja myös ilmastonmuutos pysäytetyksi. Huolimatta käytetystä valuutasta puhutaan joka tapauksessa siis vähintään sadoista miljardeista euroista globaalilla tasolla. ”Rikkaiden teollisuusmaiden tulisi näyttää mallia vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 %:ia vuoteen 2050 tultaessa”[3].  Näin siis Lordi Stern, vertailukohtanaan hän käyttää vuotta 1990. Keinoiksi Sternin tiimi esittää mm. asuintalojen eristämistä, uusiutuvan energian lisäämistä ja liikenteen suuntaamista ympäristöystävällisempään suuntaan.

Ympäristöongelma on rakentunut jo pidemmän ajan kuluessa ja vaikuttaa meihin tavallisiin kuluttajiin mm. asuintalojen remonttien tai hehkulamppujen vaihdon tullessa ajankohtaiseksi. Tavallista kuluttajaa on helpointa ohjata ympäristöystävälliseen suuntaan hinnoittelemalla tuotteet niin, että ympäristöä säästävät tuotteet ovat edullisempia. Eräs toinen mahdollisuus on lopettaa energiaa paljon kuluttavia tuotantolinjoja ja korvata niitä vähemmän kuluttavilla. Lisäksi lisäämällä materiaalien kierrätystä ja myös tekemällä tuotteista pitkäikäisempiä saadaan resursseja vähennettyä kulutustuotteiden osalta. Työttömyys ja palkkojen aleneminen ovat myös tekijöitä, jotka ajavat vähentämään kulutusta ja ostamaan edullisempia tuotteita. Kulutusta saatetaan karsia rajustikin, jolloin työpaikkojen vähenemisen kautta resurssien tarve entisestään alenee. Toisaalta kulutus saattaa muuttaa muotoaan ja aiheuttaa sosiaalisen ja kulttuurisen tasapainon muutosta. Radikaalit näkemykset uskovat teollisen yhteiskunnan tuhoon, mutta maltillisemmilla näkemyksillä on pyrkimyksenä vaihtoehtoiset hyvinvoinnin muodot.

Globaalilla tasolla ihmisten elämään vaikuttavat useat ilmiöt, kuten tulvat, myrskyt ja ruuan tuotantoon liittyvät ongelmat, kuten kuivuus. Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää ihmisten altistusta maataloudesta tuleville kontaminaatiolähteille [4]. Beringin merestä otetuista merivesinäytteistä mitatut organoklooripestisidien pitoisuudet olivat aiemmin raportoituihin pitoisuuksiin nähden oleellisesti alhaisemmat kuin menneinä vuosikymmeninä [5].   Ympäristökysymyksiä on mahdollista ratkoa hallitusten välillä käytävillä neuvotteluilla ja lisäämällä mm. kehitysyhteistyöhön ja luontoa säästävien menetelmien kehittämiseen käytettäviä resursseja.  

Päätelmät

Näyttää siis todennäköiseltä, että ilmastoneuvotteluissa tullaan pääsemään joihinkin päästöjä rajoittaviin sopimuksiin. Nähtäväksi jää millaisia poliittisen päätöksenteon muotoja tämä saa aikaan paikallistasoilla. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä mm. ydinvoiman ja bioenergian lisääminen. Ydinvoiman lisääminen näyttäisi olevan erityisesti teollisuuden intresseissä, muuhun kuin teollisuuden tarpeisiin tultaisiin käyttämään uusiutuvia energiamuotoja, kuten paikallista bioenergiaa. Lisäksi esillä on ollut vesivoiman, tuulivoiman ja aurinkovoiman kapasiteetin lisähyödyntäminen joko teknologiaa kehittämällä tai sitä lisäämällä. Turvetuotantoa ollaan pitämässä edelleen yllä ja käytöstä poistettavien turvetuotantoalueiden jatkokäytöksi on esitetty mm. metsämarjaviljelmiä. Ilmeisesti kotoisista marjoista ainakin mustikka viihtyisi suhteellisen ravinneköyhillä turvemailla. Liiketoimintaa tällä sektorilla on ainakin Japanin suuntaan.

Millä tavalla tehtävät päästörajoitukset tulevat vaikuttamaan ja jäävätkö tämän hetkisen taloudellisen laman vaikutukset pysyväisluonteiseksi riippuu siitä löydetäänkö uusia korvaavia kestävää kehitystä edistäviä liiketoimintamuotoja. Erilaisilla veroratkaisuilla synnytetään vuosittain tuhansia uusia työpaikkoja joiden kerrannaisvaikutukset työllisyyteen ovat vielä epäselviä. Oletettavasti asiantuntijatyön merkitys korostuu tulevaisuuden tarkasteluissa, mutta myös perinteiset kädentaitoja vaativat osaamisalat saattavat tulla uuteen suosioon sekä ammatinharjoittajien, että kuluttajien keskuudessa.

Kehitysmaiden tilanne riippuu taas siitä mitä rikkaat valtiot pystyvät tekemään niiden tilanteen edesauttamiseksi. Ilmiselvää on, että elintason kohottamiseksi tarvitaan sekä hallinnollisia uudistuksia, että koulutusta ja muuta humanitääristä apua tilanteen selvittämiseksi.

Ympäristössä kulkeutuvien toksisten aineiden, kuten organoklooripestisidien vähentämiseksi tehdyillä toimenpiteillä on saatu aikaa merkittäviä vähennyksiä meriveteen kulkeutuvien yhdisteiden osalta. Nämä tulokset saattavat kuitenkin vesittyä ilmaston muutoksen tuomien tulvauhkien mukana, ellei vähentyminen johdu sitten kyseisten torjunta-aineiden käytön vähenemisestä alueella. Boxall et. al. kuitenkin povaavat artikkelissaan torjunta-aineille, mikrobiologisille ja muille maataloudesta nouseville uhille uutta nousua. Pahimmillaan tämä saattaa tarkoittaa paluuta vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen ja jopa sitäkin kauemmaksi. Voisi olettaakin, että luonnonmukaiselle tai ainakin perinteisiä viljelymenetelmiä kunnioittavalle maataloudelle olisi edelleen Suomen kokoisella alueella tilausta.

Itse olen tympääntynyt tuottamaan maataloustuotteita kaupallisiin tarkoituksiin jo 1930-luvulta kestäneiden maanomistus ja rekisteriepäselvyyksien takia. Omantarpeen ylittävää tuotantoa voitaisiin kuitenkin edelleen kompensoida viennillä.  On käsittämätöntä, ettei ennen kaavan muodostamista suostuttu oikaisemaan selkeää rekisterissä olevaa virhettä.  Ostin alueen 1990-luvulla UPM-Kymmene maankäytöltä, koska alueelta ei enää löytynyt karttaan merkittyjä rajapyykkejä. Ongelmat eivät tähän loppuneet ja asia alkoi taas närpimään kun tätini murhattiin kuluvana vuonna asuntoonsa Rautavaaralla. Tämä tapahtui pari päivää sen jälkeen kun lähetin Savon Sanomille yleisönosastokirjoituksen, jota ei julkaistu.

On suhteellisen selvää, että kauppakin pyrkii saamaan voittoja halvemmin tuotetuilla tuontielintarvikkeilla ja ratkaisu jää edelleen kuluttajan harteille. Todennäköisesti suurin osa tuonti- ja kotoperäisistä kulutus- ja elintarvikkeista kuitenkin on kuluttajan kannalta turvallisella tasolla [6].

Lähteet

1.     Holzman, D. C. 2009. Which way is the wind blowing? Environmental health perspectives. Vol. 117. No 7. July 2009.

2.      http://www.environment.fi/default.asp?contentid=119587&lan=fi

3.     http://www.guardian.co.uk/environment/2009/feb/11/stern-climate-change

4.     Boxall A.B.A., et. al. 2009. Impacts of Climate change on Indirect Human Exposure to Pathogens and Chemicals from Agriculture. Environmental health perspectives.  Vol. 117. No 4. April 2009.

5.     Yao Zi-wei, et. al. 2000. Distribution of organochlorine pesticides in seawater of the Bering and Chukchi Sea. Environmental pollution. Vol. 116. No 1. p. 49-56. 2002.

6.     http://www.evira.fi/portal/2878/

Global Burden of Disease

Jyrki Turunen

jytturun@hytti.uku.fi

Biosciences study program

Introduction to Public Health

Epidemics and pandemics

Essay 2 / IPH 2009

Global Burden of Disease

The WHO global burden of disease (GBD) measures burden of disease using the disability adjusted life year (DALY). This time-based measure combines years of life lost due to premature mortality and years of life lost due to in states of less than full health. The DALY metric was developed in the original GBD 1990 study to assess the burden of disease consistently across diseases, risk factors and diseases (WHO).  Of course, full health means ability to do his best. There is not so many persons who really are able to do his best, we can just discuss about limits of health. Questions like: “How you feel today?” “Is everything fine?” help us to do qualitative search. Of course, people might feel their lives unhappy, or they just have something else to do and they are not so eager to answer to these questions. So we can measure their mental state by asking: “How you feel it?” I really know that is annoying because never can know who is asking, so we have to define that question something like that: “How you feel it?” Usually we can see that many of us use to ask these questions because there is nothing to speak or ask. Are little bit bored to our lives? Why it is so, that we don’t have anything common, nothing but the workload and very less common moments. Easily we can say that we are afraid of love and half it is true, but not necessarily. We can define that burden of disease as numbers: “How many patients?” “What disease?”. Then we can try to solve these numbers, but should we try look patients, these little human beings behind the disease. Why we don’t know anything about these persons? Lot of things to think and the answer is always so obvious. Unfortunately, sometimes the answer is wrong, who that human being really is? Does he or she have any feelings, probably not because he or she is mentally far away from you. Now we come to the points we have here. We just have to keep these little borders up, because that is the way prevent diseases in numbers. The price just might be little bit less mental health but what really is the problem, real diseases or state of our minds? Business keeps some limitations up so we really don’t have opportunity to be friends. Even if we are outside of business, networks, the threat to some ones business. Afterwards we can say that are just cattle of business. When we go through that little border the life in business begins: “What is your problem?” If there is nothing to solve or nothing to offer, we just keep asking worthless questions, like “How you feel it?” What are we afraid of only one life to live. On one side of the divide is a world “cash but no opportunities; on the other, a world with “no money, just opportunities.” (Economist.com). Business and health are related to each other in a sense of financial globalization.  Not so easy to predict what is going on and years of life lost by thinking not doing and opposite.

References:

http://www.who.int/topics/global_burden_of_disease/en/

http://www.economist.com/businessfinance/displaystory.cfm?story_id=14745085