Haen muutosta

Jyrki Turunen, 130373-021A VALITUS 31.10.2009 Kotikunta: Lapinlahti Portaanpääntie 52 73100 Lapinlahti puh. 045 2380438 Korkein hallinto-oikeus PL 180 00131 Helsinki Haen muutosta Kuopion hallinto-oikeuden päätökseen 09/0572/1, diaarinumero 00473/09/8101 asiassa Savo-Karjalan verotuksen oikaisulautakunnan päätös 6.3.2009 nro250984. Matkakustannukset on palautettava minulle oman auton käytön perusteella. Perustelut Kuopion hallinto-oikeuden päätös perustuu mitä ilmeisimmin oikeusasteen tulkintaan H. L. A. Hartin edustaman oikeuspositivismin käsitykseen kaksijakoisesta maailmasta. Tämän tulkinnan perusteella oikeus sijoittuu normien eli pitämisen maailmaan. Kyseinen päätös kieltää kaikki tosiasioihin pohjautuvat oikaisuvaatimuksessani esittämäni seikat. Kuopion hallinto-oikeuden päätös on kumottava, koska positivistinen oikeusteoria ei kiellä oikeuden ja moraalin kaikkia yhteyksiä. Oleellista tässä on huomata, että verottaja on ennen osallistumistani kyseisiin koulutuksiin todennut käymässäni puhelinkeskustelussa, että matkakustannukset korvataan muun kuin yleisen kulkuneuvon käytön mukaisesti. Merkitystä asialla on siksi, että tosiasiallisesti matkakustannuksia aiheuttaneen matkustuksen syntymistä olisi hyvin epätodennäköisesti tapahtunut, ellei verottaja olisi asiaa toisin ilmaissut. Kunnan oikeus verottaa perustuu perustuslakiin, mutta samoin myös useat muut seikat, kuten oikeus sosiaaliturvaan, hyvään hallintoon, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, ja lisäksi julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Poikkeuslakimenettelyn soveltamista on tietoisesti pyritty välttämään vuodesta 1995 eteenpäin tultaessa. Kuopion hallinto-oikeuden käyttämät perustelut eivät pidä paikkaansa, koska juna- tai linja-autovuoroja ei kohtuudella ole ollut käytettävissä. Yöjunavuoroja ollaan vasta nyt palauttamassa Savon radalle. Teoksessa Politiikka tieteenä (Erkki Berndtson, 2005) kerrotaan seuraavaa: ” Varsinkin entisessä Jugoslaviassa, jossa pitkään yritettiin kehittää itsehallinnollista sosialismia, puhuivat politiikan tutkijat mielellään itsehallinnollisista yhteisöistä koostuvasta poliittisesta kansalaisyhteiskunnasta (Bibič 1987).” Kirjassa on myös todettu useiden muiden asioiden ohella, että elämä kansalaisyhteiskunnassa saa kansalaiset vähitellen huomaamaan, etteivät he ole luonteeltaan itsekkäitä vaan järjellisiä olioita. Vetoan myös Paavo Lipposen teokseen ”Järki voittaa”, vaikken teosta vielä olekaan lukenut. Kuitenkin nähtyämme lähihistoriassa entisen Jugoslavian tapahtumat olen varma, että ajatukseni ja perusteluni asian suhteen eivät ole myöskään vailla tieteellistä pohjaa, vaikka asian pohjalta saamaani tutkimustietoa en ole vielä julkaissut. Vaikken asiaa tietenkään ole tutkimusmielessä tehnyt, vaan laillisiin oikeuksiini perustuen. Täytyy todeta, että täysin laillisenkin toiminnan vastustus on yllättävän järjestäytynyttä. Perustelujeni ja vaatimusteni tukena on myös perustuslaki ja siellä muun muassa 22 § ja 80 §. Mielenkiintoista on myös keskustelu oikeudesta osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Ilmaistuani kiinnostukseni Keskustan jäsenyydestä, puoluetoimistolta minut toivotettiin tervetulleeksi uutena jäsenenä. Lapinlahdella, missä päätös tehdään asiasta kuulunut kuitenkaan kuukausiin mitään ja asia on sillään. En välttämättä tarvitse yhteiskunnalliselle toiminnalleni paikallistason politiikkaan kuulumista, terminologiakin on hieman hämärää. Onko kyseessä paikallis- vai kunnallisjärjestö. Kansalaisena minulla on kuitenkin samat oikeudet vaikuttaa ja päättää mm. verotuksestani. Ajatus kuulumisesta demokraattiseen päätöksentekojärjestelmään kuitenkin sai hakeutumaan jäseneksi ja sitä kautta politiikalla varattuihin paikkoihin keskustelun aloittamiseksi. Esittelijäjäsen Pekka Hallikaisen allekirjoittama päätös on siis muutettava niin, että matkakustannukset vähennetään verotuksessa oman auton käytön mukaisesti. Päätöksessä todetaan muun muassa seuraava: ”Turusen sanottujen matkojen osalta on vähennys näin ollen tullut myöntää junan käytön mukaan laskettuna.” Toteamus on täysin asiaton, koska matkat ovat toteutuneet, kuten ne olen verottajalle ja Kuopion hallinto-oikeudelle esittänyt. Olen esittänyt asialliset perusteluni muun kuin yleisen kulkuneuvon käyttämisestä matkoillani koulutuksiin. Pidän perusteluja asian laatuun nähden myös muilta osin epäsopivina hallinto-oikeuden arvovaltaan nähden. Kysymys käyttäessäni muuta, kuin julkista kulkuneuvoa on siinä, että kotona käyntiin liittyy, sen lisäksi, että siellä ehtii käydä, myös kotona oleskelua yhdessä perheen ja etenkin lasteni kanssa. On selvää, ettei Kuopion hallinto-oikeus ole ratkaisua tehdessään pitänyt arvossa muulle yhteiskunnalle tärkeitä arvoja ja käsitteitä, kuten perhe. On selvää, että kyseinen asenne näkyy yhteiskunnassa myös avioerojen ja vähentyneiden avioliittojen kautta. hallinto-oikeuden päätös osoittaa poikkeuksellista julmuutta, muun kuin yleisen ajoneuvon käyttöä perustelin myös sillä tosiseikalla, että tietotekniikkakoulutuksen kuluessa vaimoni nilkka murtui ja tätä kautta itselleni koitui entistä enemmän työtä lasten kotihoidossa. Vastuu on sama työn määrästä riippumatta. Oikeutta jaettaessa ei myöskään voida käyttää perusteluina sitä, että kuntien tai valtion taloudellinen tilanne tai taloudelliset odotukset ovat muuttuneet veronkantoajankohdasta. Taloudenpidossa merkitystä saa myös niin sanottu varovaisuuden periaate ja hyvä hallinto. Olennaista on oikeus sosiaaliturvaan, ei talouden hallinnan perustuminen lainarahalla toteutettaviin toimenpiteisiin, kouluttautumien, kuten myös mahdollinen yritystoiminnan aloittaminen perustuvat ennalta tehtyihin arvioihin ja luottamukseen. Varovaisuuden periaatteen mukaisesti taloudellisessa toiminnassa ei voi ottaa asiaan nähden kohtuutonta riskiä ja näin ollen veroetujen minimointi kyseenalaistaa uuden yritystoiminnan alueella. Sinällään ei ole kyse mihin rahoja käytetään, vaan mitä niillä saadaan aikaan, hyväkään yritys ei toimi ilman ihmisiä, joten tärkeintä on turvata ihmisten terveys ja toimintakyky. Tässäkään ei täysin ole onnistuttu. Rahalla on vaikutus, että pystyy hankkimaan tarvitsemiaan palveluja, mikäli ei esimerkiksi terveydentilaltaan niitä ole mahdollista itse tuottaa. Tämä taas mahdollistaa toimintakyvyn myös poikkeuksellisissa tilanteissa. Viranomaisen antama väärä neuvo on tyypillisin tilanne, jossa kieltoerehdystä koskeva väite on voinut menestyä, mainittakoon kuitenkin KKO 1986 II 37 teoksesta Kimmo Nuotio – Martti Majanen: Rikosoikeuden poluilla. Teoksessa Jyri Inha: Haminasta Maastrichtiin – Modernin suomalaisen valtiosääntöhistorian pääpiirteet todetaan sivuilla 112 - 113, että: ”Jo 1960-luvun puolivälistä presidentti Kekkonen oli osoittanut eräiltä kohdin ymmärtämystä radikaalien vaatimuksille yhteiskunnallisista uudistuksista ja 1960-luvun loppua kohden hän omaksui ”nuorradikaalia” profiilia enenevässä määrin. Tämä näkyi sekä presidentin esittämässä kritiikissä yhteiskunnan konservatiivisiksi arvosteltuja aatteellisia suuntauksia, varsinkin oikeuskonservatismia ja agraaripopulismia ja eräitä ”paikalleen jääneitä” instituutioita kuten oikeuslaitosta kohtaan.” Todettakoon, että Inhan teoksesta maksoin 3 euroa, muut kirjat ovat olleen jonkin verran kalliimpia. Palaan keskustelussani teokseen: Oikeusjärjestys ja oikeudelliset käytännöt, Helsinki 2003. ”Kriittisessä oikeuspositivismissa väitetään, että oikeuden tarkasteleminen normien joukkona, oikeusjärjestyksenä, paljastaa vasta toisen puolen oikeudesta. Oikeus on normeja, mutta myös jotain muuta.” Todettakoon samasta teoksesta: ”Liiallinen ihastus Pieniin Hyviin Kertomuksiin voi johtaa siihen, että jotain tärkeää oikeustieteelle yhä kuuluvista tehtävistä katoaa näköpiiristä.” Olen itse perusteluissani samassa tilanteessa ja itse asiassa kaikessa toiminnassa, joka alkaa olla liian laaja-alaista, jääkö jotain tekemättä, huomaamatta ja pitäisikö olla joka paikassa yhtä aikaa, että tietää mitä tehdä. Sitten jää kuitenkin paljon tärkeää tekemättä ja saavuttamatta, parempi kuitenkin, että tekee jotain, kuin se, että ei tee mitään. Tähän tarvitsen veronpalautukseni ja oma näkemykseni asiaan on, että parhaimmillaankin valtio saa vain aikaa järjestellä maksusitoumuksiaan ja raha-asioitaan verojen turvin. Vaikkei siltä tunnukaan minulla lienevät olemassa, sekä kansalais-, että poliittiset oikeudet, kuten myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. TSS-oikeuksissa on selkeästi nähtävissä yhteys entisen Jugoslavian itsehallinnolliseen sosialismiin, esimerkiksi Yhdysvallat jättäytyi sopimuksen ulkopuolelle. Esimerkiksi perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.” Tässä kyseisessä tapauksessa kyse on erityisesti terveyden edistämisestä. Mitä väitteeseen, että ”Turusen tekemät Lapinlahden ja pääkaupunkiseudun väliset edestakaiset matkat ovat opiskelujaksojen (työvoimapoliittinen aikuiskoulutus) kestoista sekä niiden alkamis- ja loppumispäivistä riippumatta olleet viikonloppumatkoihin verrattavia matkoja, joiden osalta matkakulut vähennetään halvimman kulkuneuvon käytön mukaan laskettuina.” Tämä lause tässä on verrattavissa kansainväliseen yhtiöoikeuteen ja henkilöstön osallistumisoikeuksiin, sen lisäksi, että yhtiön kotipaikan laki voi vaikuttaa kansallisen osallistumisnormien soveltamiseen, merkitystä saattaa olla myös valtion lailla, jonka alueella yhtiö toimintaansa harjoittaa sijoittautumisvapautensa nojalla. Lapinlahdella, kuten Pohjois-Savon alueella on selkeästi havaittavissa politiikkaa, jota toteuttamalla yhtiöiden kotipaikka halutaan ajaa Helsinkiin. Ajattelu on lyhytnäköistä, jo senkin perusteella, että Pohjois-Savo tulee menettämään tulevaisuuden verotulojaan vetoamalla hallinto-oikeuden perusteluissaan muun muassa käytettävissä oleviinsa aikatauluihin. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin, että hallintoon kohdistuneista liian kovista säästötavoitteista johtuen hallinto-oikeuden käytössä ovat olleet vanhat aikataulut. Toinen mahdollisuus on, että aikatauluja on tulkittu väärin. Säännölliset aikataulut voivat tarkoittaa myös sitä, että elinkaariajattelumallia noudattaen esimerkiksi telakkateollisuudessa valmiin laivan lähtiessä satamasta, niin seuraavalla matkallaan se tulisi telakalle esimerkiksi huoltotoimenpiteitä varten ja lopuksi käytöstä poistettavaksi. Junia ei siis ole ollut käyttävissä riittävän usein ja koulutuksen aikataulujen mukaisesti, tilanne on aivan toinen pääkaupunkiseudulla, josta hieman kateellisena olenkin maininnut mm. sähköpostiviestissäni MTT taloustutkimukselle. En tiedä, onko asialla merkitystä sen kanssa, että luin uutisista, että yö- tai myöhäinen junaliikenne olisi palaamassa Savon radalle. Kysymys on poliittinen enkä ota asiaan enempää kantaa, koska jo aiemmin lienee ollut eduskunnan tahto, että turhia junavuoroja lakkautetaan ja siis sitä kautta tiettyyn vuorokauden aikaan tapahtuvan matkustamisen ohjaaminen muita, kuin julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Sähköpostikirjeenvaihto tapahtui vasta vuoden 2007 matkojen jälkeen, vuonna 2008, jolloin ongelma oli vastaava kuin nyt esittämässäni. Esittämäni asiat huomioiden ei ole kohtuutonta, että matkakulut korvataan oman auton käytön mukaisesti kaikilla esittämilläni koulutusmatkoilla. Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisusta, perusteluista ja siinä käytettävästä toistuvasta vihjailusta, aivan kuin en olisi ollut kyseisissä koulutuksissa tai en olisi esittänyt riittäviä perusteluja. ”Turusen sanottujen matkojen osalta…”, ”Turunen ei ole väittänyt, ettei hän olisi pääkaupunkiseudun matkojen opiskelujaksojen välisinä aikoina ehtinyt käydä kotonaan…” ja ”Asiassa ei ole näytetty…”. Tuon esille, että antamani tiedot ovat valaehtoinen todistus kyseiseen asiaan liittyen, eikä niitä voi pitää epäilyksen alaisina.” Pyydän KHO:ta selventämään asiaa, ettei jäisi epäselvyyttä koskien sitä ettenkö olisi osallistunut kyseisiin koulutuksiin pääkaupunkiseudulla. Minulla on olemassa koulutuksista myös todistukset. Koulutuksiin on liittynyt myös etäpäiviä, työnhakua ja työvoimatoimistossa asiointia, jotka olen toteuttanut Lapinlahdella, joten matkustaminen Lapinlahdelle on ollut myös siitä syystä välttämättömyys. Lisäksi aiemmin Kuopion hallinto-oikeudelle tuomani perustelut. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee ottaa huomioon myös ne perusteet, joita olen esittänyt, koska niillä nimenomaisesti niillä on oikeudellista merkitystä. ”Oikeus on normeja, mutta se on myös jotain muuta.” Täytyy lisäksi todeta, että en pidä asiasta tehtyjä päätöksiä hyväksyttävinä. Tuori: ”Tuomari ei heittäydy valmistautumattomana sukkuloimaan tosiasioiden ja normien välillä. Hänellä on osana juridista ammattitaitoaan tietty ennakkokäsitys oikeusnormien ja eräänlaisten tyyppitapausten välisistä suhteista, hän tietää suunnan missä hän voi pysäyttää normien ja tosiasioiden välisen liikkeen.” Oikeustieteen tehtävänä on auttaa hermeneuttisen kehän murtamisessa. Tämä on tietenkin puolustuksen puheenvuoro (mikä on peruslaillinen oikeuteni) ja voin todeta uskovani asiaani. Tiedän myös olevani oikeassa, mitä asian käsittelyyn tulee. Siirrynkin asiassani inkvisitorisesta menettelystä, asianosaisaloitteiseen menettelyyn. Lapinlahdella, Jyrki Turunen